Rukoushetki työyhteisölle työntekijän kuoltua
N. oli kuollut kesken työpäivän – rukoushetki työtovereille
Kanttori soittaa surumusiikkia
Johdanto
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (+)
Rakkaat ystävät. Olemme kokoontuneet tänne N äkillisen kuoleman koskettamana. Se on järkyttänyt teidän työyhteisöänne, kaikkia teitä jotka olette läheltä seuranneet tapahtuman kulkua ja todistaneet yhden ystävänne elämän päättymisen. Suru koskettaa koko työyhteisöänne. Äkillinen kuolema, nuoren ihmisen kuolema, kesken työpäivän tapahtuva kuolema, ystävän elämän päättyminen käsissäsi: Tämä on ollut teille kaikille järkyttävä ja tunne-elämää vahvasti sekoittava asia. Näin lähelle ja arvaamatta osunut kuolema nostaa sanomattomia pelkoja pinnalle jopa kuolemaan liittyvää kauhua mutta myös tunteita, joita ei arvannut tällaisessa tilanteessa tuntevansa.
On hyvä pysähtyä ja hiljentyä täällä kirkossa – antaa ajatusten rauhoittua ja antaa myös ikuisuuden äänille tilaa. Asiat voivat asettua oikean mittaisiksi.
Kuuntele rauhassa sisintäsi, surevan sydämesi ääntä. Älä pelästy sen levottomuutta, vaan kysy, mitä se haluaa sinulle kertoa. Ehkä sinulle avautuu samalla tie syvempään rauhaan.
Psalmi
Minä saan aina olla luonasi,
sinä pidät kädestäni kiinni.
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan,
ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
Taivaassa minulla on sinut,
sinä olet ainoa turvani maan päällä.
Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy,
Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
Ps. 73:23–26
Pieni kunnia
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Raamatunluku
Joh. 14:1–4
Jeesus sanoo:
»Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»
Puhe
Hyvät ystävät. Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Miksi ystävä kuolee äkillisesti? Voiko elämä päättyä noin vain? Miten N:n läheiset pärjäävät? Miten heitä voisi auttaa? Mitä jos minulle käy samoin? Miten selviän tästä eteenpäin?
Monia kysymyksiä käy mielessä mutta vain vähän vastauksia. Kuoleman tosiasian edessä me joudumme tunnustamaan pienuutemme ja voimiemme rajallisuuden. Ihminen ei voi hallita elämäänsä, vielä vähemmän kuolemaansa.
Evankeliumissa Jeesus puhuu kodista, joka on meitä varten taivaassa. Ikuisuuden rajan toisella puolella avautuu maailma, joka ei ole meidän nähtävissämme. Se on maailma, johon ei kuulu tämän maailman murheet, tuskat tai sairaudet. Ei riita, sorto, epäoikeudenmukaisuus. Se on paratiisi levon, lohdutuksen, riemun, rauhan ja syvän onnen paikka. Jumalan taivaan äärettömyydessä meillä on koti, oma paikka. Monet läheisemme ovat siellä jo. Ja sinne rukouksin lähetämme myös ystävänne N.
Me emme tiedä milloin on meidän aikamme astua rajan toiselle puolelle.
Meitä kutsutaan kuitenkin valmistautumaan.
Jokainen menetys on kutsu. Se kutsuu meitä jakamaan hauraan ja haavoittuvan elämämme toisten kanssa: ilot ja surut: elämään syvemmin, aidommin ja todemmin.
Se kutsuu meitä arvioimaan elämäämme. Se kutsuu meitä etsimään yhteyttä Luojaamme ja elämämme syvempään tarkoitukseen.
Se kutsuu meitä jättämään itsemme Jumalan haltuun ja turvautumaan häneen.
Jumala kutsuu meitä luottamaan hänen hallintaansa
Kerran tulee meillekin kutsu kotiin, mutta siihen asti elämä jatkuu arjen tehtävissä. Matka jatkuu rukoillen ja kiittäen niistä läheisistä, jotka ovat tehneet matkan meille helpommaksi.
Tänään kiitämme N:stä ja rukouksin lähetämme hänet Taivaan kotiin.
Rukousjakso
Herra kaikkivaltias Jumala ja Isä, lahjoita hänelle, joka nyt on poistunut luotamme, ikuinen rauhasi rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Anna iäisen valosi loistaa hänelle. Ole hänelle armollinen ja anna hänelle iankaikkinen elämä. Sinä uskollinen Herra ja Vapahtaja, Jeesus Kristus, johdata hänet, jonka tähden olet vuodattanut pyhän ja kalliin veresi, sisälle Jumalan kirkkauteen ja vie hänet pyhiesi joukkoon nimesi tähden.
Armahda meitä, jotka elämme ja vaellamme täällä maan päällä. Meillä on tehtävämme vielä kesken. Anna meille voimaa kuoleman surunkin keskellä kulkea arjen tehtävissä ja haasteissa,
Taivaallinen Isä. Me kiitämme sinua elämän lahjasta, kiitämme kaikesta siitä hyvästä jota olemme kokeneet N:n kanssa, ilon ja surun hetkistä. Sinun käsissäsi ovat elämämme vaiheet.
Me jäämme sinun rakkautesi ja armosi huomaan.
Auta meitä turvautumaan Kristukseen, kuoleman voittajaan, niin että kerran saisimme kaikkien rakkaittemme kanssa nousta ikuiseen elämään. Kuule rukouksemme Poikasi
Jeesuksen Kristuksen tähden.
Isä meidän
Siunaus
548 Tule kanssani Herra Jeesus
Kirkko oli hämärä. Alttarin kynttilät paloivat, Kristus-kynttilä sekä muistokynttilä alttarialueella.
Käytin käsikirjan aineistoa sekä ”Rukoushetki läheisen kuoltua” että ”Kriisitilanteessa”. Esirukouksessa käytän vanhan käsikirjan rukousta, joka on nykyiseen käsikirjaan verrattuna puhuttelevampi.
Suruhartaus kirkossa nuoren kuoleman johdosta
Musiikki / laulu
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen (+) nimeen.
Psalmi
Minä saan aina olla luonasi,
sinä pidät kädestäni kiinni…
Ps. 73:23–26
Pieni kunnia
Hyvät ystävät. X kuolema on järkyttänyt nuorten ja heidän vanhempiensa elämää täällä Harjavallassa. Ei kukaan meistä arvannut viime viikolla että näin voi tapahtua – että yhden ystävänne, luokkakaverinne elämä päättyy. Miten se voi olla edes mahdollista, että ihminen kuolee tuosta vaan.
Eikö ole joitakin säädöksiä ihmisoikeusjulistuksessa, että nuoret käyvät ensin koulut ja pääsevät töihin ja perustavat perheen ennen kuin tarvitsee ajatellakaan kuolemaa. Että kuolemaa ajatellaan vasta silloin kun omia isovanhempia saatetaan hautaan tai silloin kun itse on yli 60-vuotias. Valitettavasti maailma, jota elämme, ei ole näin turvattu.
Me olemme nyt sen tosiasian edessä, että mitä vain voi tapahtua. Ihmisen henki on hauras. Meistä jokainen on kuolevainen ikään katsomatta. Tällaisina hetkinä kun kuolema tulee näin lähelle, se pysähdyttää.
Tällainen arvaamaton nuoren ihmisen kuolema nostaa pelkoja pinnalle jopa sanomatonta voimattomuutta, ehkä vihaa ja muitakin tunteita, joita hämmästyy tuntevansa.
On hyvä pysähtyä ja hiljentyä täällä kirkossa – antaa ajatusten rauhoittua ja antaa myös ikuisuuden äänille tilaa. Asiat voivat asettua oikean mittaisiksi ja sydän voi löytää lepopaikan täällä kirkossa.
Meillä ei ole mahdollisuus muuttaa tapahtumien kulkua X:n elämässä. Emme saa peruutettua kuolemaa. Mutta emme saa jäädä paikalleen. Sinun on jatkettava omaa elämääsi. Surulle on hyvä antaa tilaa, mutta siihen ei saa jäädä kiinni. Älä anna päiväsi jokaista hetkeä surulle. Pidä myös itsestäsi huolta – vaikka se nyt tuntuisi sinusta tyhmältä ajatukselta. Tee tavallisia arjen askareita: syö, opiskele, liiku, urheile, katso leffa kaverisi kanssa. Mutta sitten sopivina hetkinä: sytytä ystäviesi kanssa kynttilä ja jakakaa keskenänne joitakin mukavia muistoja. Tehkää pieni kävelylenkki hautausmaalla. Rukoile hiljaa mielessäsi ja anna poisnukkuneet niin X kuin mahdollisesti muutkin tuntemasi kuolleet läheisesi Jumalan haltuun.
Osana X antamista Jumalan haltuun, voit mielessäsi nostaa kiitoksen aiheita hänestä, mutta voit myös pyytää anteeksi tai antaa anteeksi, jos sinusta tuntuu, että jotakin teidän välillänne jäi selvittämättä.
Kristittyinä meitä lohduttaa jälleennäkemisen toivo ja iankaikkisen elämän toivo. Siinä on vahva kallio surevalle. Kaikki ei pääty kuolemaan Jumalan on valmistanut meille kodin kuoleman rajan tuolle puolelle. Sitä viestiä kirkon ja Raamatun suuri tarina kertoo: Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Sitä kertoo tarina Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Se on kertomus siitä kuinka sinulle avautui tie kuolemasta iankaikkiseen elämään.
Pääsiäisen värit täällä edessä – valkoinen alttari – ne kertovat voittoa kuolemasta. Jokainen risti, joka haudalle pystytetää, jokainen risti jota kaulassa kannetaan tai liitetään lehen kuolinilmoitukseen se kertoo voittoa kuolemasta. Se ei ole kuoleman ja lopullisen eron symboli vaan iäisen elämän ja jälleennäkemisen merkki.
Tässä suruhartaudessa, jota vietämme kirkossa – teille on annettu myös kynä ja paperia. Niihin teidän on mahdollista kirjoittaa jokin kaunis muisto X:stä. Kirjoitetut muistot kootaan yhteen ja annetaan X vanhemmille. Niistä viesteistä voi olla heille paljon lohtua surun keskellä. Ne ovat aitoja muistoja siitä, kuinka toiset nuoret tunsivat ja muistivat häntä. (niitä voi viikon ajan antaa myöhemminkin meidän nuorisotyönohjaajalle). Se olisi kaunis lahja teiltä hänen sisarilleen ja vanhemmilleen.
Raamatunluku
Jeesus sanoo: »Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»
Musiikki
Rukousjakso
Herra kaikkivaltias Jumala ja Isä, me tulemme eteesi kuoleman surun koskettamina. Meidän on vaikea ymmärtää sitä, että nuorikin voi yllättäen kuolla. X oli ystävä ja läheinen jonka tunsimme – hän oli yksi meistä. On outoa että hän ei ole keskellämme.
Lahjoita hänelle ikuinen rauhasi Jeesuksen tähden. Sinä olet luvannut, että ne jotka turvautuvat sinuun eivät kuole kuollessaan vaan perivät iäisen elämän. Kiedo ystävämme X hellästi rakkautesi suojaan. Anna iäisen valosi loistaa hänelle.
Ole hänen sisariensa ja vanhempiensa turvana nyt kun suru on suurin. Anna heille voimaa kulkea läpi vaikeat ahdistuksen ja neuvottomuuden ajat – kun kysymyksiin ei ole vastauksia. Anna luottamus siihen iäiseen elämään, jonka yhteyteen X olet jo kasteessa liittänyt.
Armahda meitä, jotka elämme ja vaellamme täällä maan päällä. Meillä on tehtävämme vielä kesken. Anna meille voimaa surun ja hämmennyksen aikana kulkea arjen tehtävissä ja haasteissa. Anna meille uskon silmät, jotka näkevät kuoleman pimeyden läpi, että sinä olet meitä vastassa ehtymättömässä armollisuudessasi.
Taivaallinen Isä. Me emme aina tiedä mitä ja miten meidän tulisi rukoilla. Rukoile sinä meissä henkesi kautta, kun vietämme hetken hiljaisuudessa.
–hiljaisuus–
Taivaallinen Isä. Me kiitämme sinua elämän lahjasta, kiitämme kaikesta siitä hyvästä jota olemme kokeneet ja elämää jakaneet X kanssa. Sinun käsissäsi ovat elämämme vaiheet. Sinun haltuusi me jätämme ystävämme X, sinun haltuusi uskomme myös oman henkemme.
Isä meidän
Siunaus
Musiikki
Toimitettuani tämän rukoushetken, jäin miettimään, oliko sittenkin liikaa puhetta ja liian vähän rukousta.
Tällaista rukoushetkeä en ole ennen toimittanut. Olin iloinen siitä, että sitä osattiin pyytää. Työkaverin kuolema oli kaikesta huolimatta koko työyhteisöä puhuttanut asia ja oli tärkeää myös työyhteisönä olla muistamassa ja jakamassa surua.
Hautaan siunaamisen toteutti myöhemmin toinen pappi. Tämä rukoushetki tapahtui jo ennen siunausta.
Toimituksen jälkeen useampia kynttilöitä vietiin hautausmaalle. En tiedä mihin he niitä veivät. Mutta symbolinen teko oli hyvä asia.
Yksi työntekijöistä halusi lausua muistosanan tapaisen jäähyväisen rukoushetken jälkeen.
Työyhteisössä lähemmin mukana olleet ihmiset saivat mahdollisuuden ns. jälkipuintiin (debriefing). Sitä ei järjestänyt seurakunta vaan paikallinen kriisiryhmä.
Jäin miettimään, kuinka yhteiskunnallisen työn pappi olisi toiminut. siis jos työpaikka olisi kuulunut hänen alueeseensa ja työntekijät tuttuja. Jotenkin mieheni äkillisen kuoleman jälkeen, joka tapahtui kotona, olen pyrkinyt olemaa mahdollisimman epämuodollinen. Sillloin opiskelijakaverit jäivät täysin vaille tukea, tosin olivat tunteneet vasta 3 viikkoa, mutta silti. Olen mukana SPR:n henkisen tuen ryhmässä ja menimme
nuoren työntekijän työtapaturman jälkeen tarjoamaan henkistä tukea. Valmistauduin pitämään muisto-
hetkeä, mutta tilanne oli kaoottinen ja paikkakunnan pappi tuli suoraan muistotilaisuudesta paikalle
pelkästään esittäytymään. Spontaani rukous olisi ollut paikallaan, mutta sekin jäi tekemättä.
Kiitos palautteesta. Olet oikeassa, että tilannetaju olisi voinut ohjata toimimaan kuvaamallasi tavalla. Valitettavasti näin ei tapahtunut. Ehkä pappi ei ollut valmistautunut tähän kohtaamiseen tai hän oli ajatellut se toisenlaiseksi. Vähilläkin jutuilla olisi varmasti voinut tehdä tapaamisesta lohdullisemman. Kirjoittamasi esimerkki on hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on pyrkiä aistia se, mitä ihmiset elävät ja kokevat ja toimia rohkeasti pappina omalla paikallaan.
Tuomo, minusta sinä sanoitit hyvin tunteita raskaassa tilanteessa enkä usko että puhetta oli liikaa. Kiitos kun jaoit tämän. Siitä huokuu myös lohdullisuus.
Kiitos Satu palautteesta.