Hautaukseen virsiä

Hautausvirsien, iltavirsien ja kuolema-iankaikkisuus -virsien kuvastoa

hautauspuheet, joiden teemana virsi

Hautausvirret

242
Herrassa poisnukkuneet – heräävät unestaan
autuuden porttina hauta
maailman myrskyt
siemen maahan kätketty – nostaa korren
ruumis multaa maan – ja kuitenkin Herran temppeli

243
kaikki tiet kulkee hautausmaalle – tie haudan päättyy kerran ikuiseen kunniaan
uutterat kädet vaipuvat
kuolo on unta
syvimpäänkin hautaan aamu sarastaa

244
kyynelten tiet
suvi on läsnä
nukkua haavoihin Herran

245
Virressä toistetaan Jeesuksen oma rukous kuoleman edessä:
Sinun käsiisi minä annan henkeni

246
käden ojentaminen on myöhäistä sille joka on lähtenyt
maailma suruineen on pimeä yö
Yön pohjaan asti yltää Kristuksen lohdutus

247
Inhimillisesti liian varhain kuollut
Jeesuksen omat saavat voittopalkinnon
kodin kirkkaan Jeesuksen seurassa
siemen maahan – kerran nousee

248
lapsen kuolema
pieni ystävä nukkuu edessäsi
Jeesuksessa kulkee silta kuoleman taakse

249
kirkas suvi väistyy syksyn tieltä, maan sato korjataan
elämämme taipuu leikkaajan edessä
kuolema on kuin syystuuli Jumalan
odotamme samalla jo kevättä

455
Virsikirjassa on Fransiskus Assisilaisen ’aurinkolaulu’ virren muodossa. Sen toiseksi viimeisessä säkeistössä (7) sanotaan: Viimeinen vieras, hiljaisin, kuolema, milloin saavutki, kiitä Herraa, kiitä Herraa! Elämän Luoja, kaikessa suo tahtoasi palvella…

Hautaukseen soveltuvat iltavirret

Hautauksen yhteydessä toinen virsistä on usein iltavirsi. Kuolema on kuin uni, johon omaiset ovat saatelleet vainajan. Tässä yhteydessä voi myös todeta, että aamuvirsien joukosta löytyy niitä, joissa iankaikkinen lepo tulee kauniisti esille. Virsi 532:8 Kun ilta on läsnä ja päättynyt työ, yön halki jo katseemme kantaa, ja viimeisen lyöntinsä kun sydän lyö, saan henkeni huomaasi antaa… Virsi 547 ’Joka aamu on armo uus’ on myös tarkistamisen arvoinen.

Jos kuolemaa ylipäätään ajatellaan nukahtamiseksi, niin kirkko uskoo Jeesuksen herättävän kuolleet viimeisenä päivänä. Jokainen aamu ja auringon nousu muistuttaa pääsiäisestä, kuoleman voittamisesta Jeesuksen ylösnousemuksessa. Tuo edessä oleva autuuden aamu valkenee kerran eikä koskaan vaihdu enää illaksi.

548
Tule kanssani Herra Jeesus. Virsi on hyvin tuttu. Käytetään varmaan enemmän muistotilaisuudessa kuin siunaamisen yhteydessä

549
Isämme kiitos päivästä… Kaunis keskiaikainen melodia, joka etenee aaltojen lailla. Virttä valitettavasti tunnetaan huonosti.

550, 551

552
Mua siipeis suojaan kätke… Kohtalaisen hyvin tunnettu iltavirsi

555
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on… Tämä ’Emmauksen tien kulkijoiden pyyntö’ on yksi suosituin virsi hautauksen yhteydessä.

557
Sinun luoksesi Jeesus nyt tulla suo…

558
Pois aurinko jo painui vuorten taaksi… Muistuttaa ajan katoavuudesta. Mennyttä ei saada taksiain. Se on peruuttamatta jäänyt taakse. Ihmisen on opittava luopumaan ja tyydyttävä Jumalan tahtoon.

559
Nyt kaikki päättää työnsä… Virsi puhuu toisesta auringosta, joka valaisee yön ja kuoleman pimeydenkin yli.

560
Maat metsät hiljenneinä… Luonto hiljentyy ja vaipuu yöksi lepoon. Kuolema tuo toisenlaisen hiljaisuuden, siinä hiljaisuudessa surevan sydän usein huutaa. Samoin siinä hiljaisuudessa toivoo ehkä eniten kuulevansa sellaista sydänten puhetta, joka ulottuu surevan sydämeen asti.

561
Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää… Körttiläisten iltavirsi, jossa syntiensä kiusaama ihmisparka on niin kolhittu, väsynyt ja heikko, ettei jaksa enää rukoillakaan. Hän turvautuu siihen, että Jeesus rukoilee hänen puolestaan.

562
Kun päivä mailleen painuu… Puhuu myös toisesta auringosta vielä selvemmin sanoin kuin virsi 559. Hieno virsi.

563
Ilta on tullut Luojani…

564
Aurinko vaipuu mailleen… Taivaskaipuuta, jossa odotetaan sen suuren päivän koittamista, missä Kristus on aurinkona.

565
Nyt melu tyyntyy… Valvo itse oi Kristus meissä. Raamatun sanassa näemme Kristus-valon, joka tuo varmuuden ylösnousemuksen aamusta.

Kuolema- ja iankaikkisuusvirret

604
elämän matka
ruumis hauras maja (murtuu ruohon lailla)

605
kuolema ja hautaaminen: siemen peltoon kätketään
ruumis maallinen maja
päällämme syntipuku, joka nyt riisutaan (Kristus peittää alastomuuden)
saamme elämän kruunun

pääsemme tyyneen satamaan kiusausten myrskyistä.
elämä ollut työtä, vaivaa, itkua ja yön pimeyttä
elämää kuvataan myös retkenä
iankaikkinen elämä on uusi maa, jonne pääsemme, siellä on taivaan koti.

606
kuolema on lähtöhetki josta alkaa viimeinen retki
taivaassa on toivottu uusi koti, maja

607
elämä on murheen laaksossa kulkemista ja taistelemista
Synti on syy kuoloomme
elämä on kuin tuore puu, mutta kuoleman kirves senkin kaataa
elämä on kuin kukoistava kukkanen, joka illaksi lakastuu
taivaassa on maja jossa Jeesusta saa katsella ilman vaivoja ja vaikeuksia

608
kuolema matkaan lähtemistä tästä elämästä
iankaikkinen elämä on aamu autuas
kuolema on nukkumista, nukahtamista
edessä on autuuden ovi ja paratiisin portti

609
Kuolema: Jäähyväiset maailmalle.
kuolema nukkumisena pois murheista ja pääsynä vaivoista lepoon
kuolema pääsynä myös Jeesuksen luo
kuolema siemenen kylväminen maan poveen

610
Kuolema itse rakentamistamme maallisista majoista luopumisena
Kuolema: muuttamisena haudan majaan.

611
elämä kuolemaan kohti kulkemista
elämä taivasta kohti kulkemisena

612
kuolema tottelee Jumalan käskyä ja siksi
syöksee, käskee, särkee, sortaa, multiin murtaa
Kaiken elävän kuolema kaataa
elämässä etsittävä tie joka vie taivaan taloon

613
614
oikea kotimaa löytyy Jumalan luota taivaassa.
Siellä on rauhattomalle matkaajalle rauhan ja levon maa
elämän juoksu käy virran lailla, se haihtuu kuin savu, sumu tai tuoksu
On olemassa polku joka vie Jumalan taloon, 
mutta on olemassa myös niitä, jotka houkuttelevat harhateille.
Kuoleman hetkellä Jumalan ääni vaatii meitä vastaamaan elämästämme.

615
Iankaikkisen kuoleman ja kadotuksen uhka
Se on pimeyttä vailla valoa, valitusta vailla toivoa.
Suurempi ihanuus on taivaan autuudessa
Rauhallinen satama, jossa mikään ei häiritse sielun lepoa.
Elämässä: hoida lamppusi tulta, ja valvo

616
elämä on kuin niityn kukka aamun väriloistossa, mutta hetkessä kuihtuu
Kuolema viikatteen lailla korjaa satoa katsomatta 
muotoon, kunniaan, arvovaltaan, varallisuuteen.
Kuoleman persoonallisena valtana on murrettu ja voitettu

617
Taivaassa on rajaton riemu, iäinen päivä, kirkkaampi kuin aurinko
Taivaassa on pyhien seura. Itku on poissa ja synnin suru ja haavat.
Taivaassa ei ole enää kuoleman pelkoa

618
Taivaassa on iäinen riemu
taivaassa on täydellinen tieto
Taivaassa näemme millainen Jumalan on
taivaassa kaikki on kirkasta ja loistavaa
taivaan iloa sanat eivät riitä kertomaan

619
Jeesus on särkenyt kuoleman ja synnin kahleet, jotka meitä sitoivat
Jumalan luona meitä odottaa voitonkruunu
taivaan ihanuus on kuin linnun aamuinen viserrys 
taivaassa helmiportti auki Jeesuksen tähden
Murheen majat täällä, todellinen koti taivaassa
hääriemu

620
iankaikkinen suvi autuuden maassa
uusi taivas ja uusi maa
Kristus nosti meidät kuoleman kuopasta

621
ihminen on matkamies joka kaipaa päästä kotiin, oikeaan isänmaahan
maanpäällinen elämä on kuin yövartio
edessä taivaalliset häät
häävaatteena lahjapuku
taivaan sävelet soivat jo sydämessä

622
ihminen on vaivainen matkamies, maan mato, vaeltamassa vaikeita retkiä.
Taivaassa on toivon, ja levon oikea isänmaa
Pysyvää kaupunkia ei ole maan päällä
elämä on kuin unta ja varjoa
elämä on levoton kuin kuohuva koski
se haihtuu veden lailla hiekkaan

623
Ihminen tekee matkaa synnin maasta taivaan Kaanaan maahan.
Siellä on oikea kotimaa. Synnin maa on turhuuden maa
Taivaassa on nääntyneelle rauhan maja, porttina kuolema.

624
kuolema nukkumisena

625
ruumis muuttuu maaksi kerran
kuolema uneen nukkumista
kirkastettu ruumis ikuisuutta varten luotu puetaan yllemme

626
taivaassa asunnot, jonne murheen maasta toivomme pääsevämme

627
elämä: murheen (ja turhuuden) laaksossa varjon kaltaista
taivaan kirkkaudessa murheet on poissa.
sinne vie kaita tie

628
629
tiedämme taivaan kirkkaudesta hyvin vähän.
yhtä vähän kuin syksyn synkän säällä on valoa
tai kuin vain kuvastimesta
kuolema: muuttohetki, jolloin meidät korjataan pois
mainen retki päättyy
taivaassa täydellinen ilo, kiitos ja riemu
saamme täydellisen ymmärryksen Jumalan tahtoon.

630
joukko valkopukuinen

631
matkamies maan kaipaa nähdä matkansa lopulla Jumalan

632
karitsan häät
kruunu ja hääpuku
täällä näemme Jumalan puolittain hämärtynein silmin

Se mikä oleellista kuoleman edessä, rukoilla armoa Jumalalta, ettei meitä kuolemassa nielisi pysyväisempi kuolema, iankaikkinen kadotus. sitä kuolemaa vastaan kelpaa vain Jeesuksen ristin sovitustyö.