Hautaus – 5. Jeesuksen sanoista, teoista ja vaiheista:

Matt 5:1-12 Autuaita ovat hengessään köyhät

Jeesus puhuu vuorisaarnan alussa autuudesta. Hän julistaa autuaiksi ihmisiä, jotka eivät ole maailman silmissä juhlittuja sankareita, niitä joita elämä on kolhinut, joilla on vaikeaa, jotka on sysätty syrjään. Kaikkien elämän onnettomuuksien ja sairauksien keskellä salainen autuus ja onni voi olla seurana. Se on rikkautta, jota ei voi ostaa tai hankkia. Sen voi ainoastaan saada omakseen Jumalan lapsen perintönä. Mutta ennen kaikkea kristitylle autuus koittaa silloin kun katoava pukeutuu katoamattomaan.

Autuaita ovat hengessään köyhät – Autuaita ovat ne, joita maalliset rikkaudet eivät kiinnosta, vaan ovat laittaneet toivonsa Jumalaan. Autuaita ovat ne, jotka tässä elämässä tyytyvät vähään ja ovat tallettaneet katoamatonta rikkautta taivaaseen.

Vanhat kristityt puhuvat sellaisesta hyveestä kuin: yksinkertaisuus. Aina ei ymmärretä, mitä se tarkoittaa. Se ei ole sama asia kuin vähä-älyinen. Yksinkertaisuuden hyve on keskittymistä olennaiseen. Se on puhdistettua, pelkistettyä, olennaista kirkastavaa, josta röyhelöt ja kuorrutukset on riisuttu pois. Mitä syvemmälle usko ihmisessä käy, sitä yksinkertaisemmaksi se tulee. Yksinkertainen on myös nöyrää, teeskentelemätöntä, vilpitöntä ja aitoa.

Autuaita ovat murheelliset. Murheita X:llä on ollut kannettavana enemmän kuin riittävästi. Niitä on riittänyt koko elämän matkalle. Murhe jäädä vaille äitinsä hyväksyntää, murhe poikansa menettämisestä, murhe puolison kuolemasta ja kamppailu sairauksiensa kanssa. Ja kaikki muutkin murheet, mitä elämä tullessaan on tuonut. Murheiden kanssa meidän on elämämme elettävä ja kuljettava niiden läpi. Joskus ne voivat saada meistä yliotteen. Joskus taas on helpompaa. Jeesus lupaa murheiden päättyvän ja sen, että murheelliset saavat lohdutuksen. X:n murheet ovat takanapäin, kyyneleet ovat pyyhityt ja menetyksen surut vaihtuneet jälleennäkemisen iloon. Siksi toivon, että teidän surunharson lävitse välkehtisi se kirkkaus ja pelastettujen riemu, joka on X:n osaksi tullut. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Toki kaikella on aikansa, itkulla ja surulla – mutta aina on myös hyvä aika muistaa se päämäärä, mikä meillä koko elämällemme on annettu. Sen päämäärän X on saavuttanut.

Autuaita ovat ne, jolla on vanhurskauden nälkä. – Vanhurskauden nälkä on sielun puhtauden tavoittelemista. Se on tietoisuutta synnin voimasta, mikä meissä asuu ja turvautumista siihen vanhurskauteen ja puhtauteen, jonka Jumalan meille antaa. ja vaeltamista sen uskon mukaan. X:lle usko merkitsi taistelua ja valintoja uskon puolesta. Usko oli elämistä Jumalalle (unohtamatta läheisiä), usko merkitsi tietoista kulkemista omantunnon ihmisenä, kohti taivasta. Mutta hänen elämässään Jumalan ohitse ei mene kukaan eikä mikään: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Teillä oli paljon muistoja. Se itsessään on muistutus rakkaudesta ja hyvästä elämästä. Onni ei tule tietokonepeleistä, vaan yhteydestä rakkaisiin ihmisiin ja autuus, josta evankeliumi kertoi, se ei tule omalla yrittämisellä, se tulee armosta ja yhteydestä Jumalaan.

Matt 5:1-8 - Autuaita ovat hengessään köyhät

Raamatunkohta on tuttu. Siinä on Jeesuksen vuorisaarnan avaussanat, jossa hän julistaa autuaiksi vähäosaisia. Jeesuksen mukana kulki suuri kansanjoukko. Se koostui juuri kärsivistä, heikoista ja maailman murjomista ihmisistä, niistä jotka eivät saaneet ääntänsä kuuluviin. He olivat maan hiljaisia, joiden puolia kukaan ei pitänyt siksi he hakivat turvaa Jeesuksesta.

Tälle resuiselle ja nälkäiselle joukolle Jeesus puhui. Heille hän osoitti sanansa ja autuaaksi julistuksensa. Heidät hän myös ruokki leivällä ja kalalla, mutta ennen kaikkea Jumalan eläväksi tekevällä sanalla.

Maan hiljaiset kuulivat nämä sanat ja kätkivät sydämeensä. Jumala oli heitä lähellä eikä ollut heitä hylännyt.

Näitä maan hiljaisia on aina ollut olemassa. Minulle kerrottiin, että X oli myös yksi heistä: hiljainen ja syrjäänvetäytyvä äiti, joka ei suurta huomiota vaatinut osakseen.

Vuorisaarnan hiljaisten tavoin X oli kokenut myös paljon vastoinkäymisiä, mutta kipujen keskeltä hän loi katseensa rajan taakse siihen perintöön, jonka Jeesus antaa: Murheelliset saavat lohdutuksen ja köyhät katoamattoman aarteen. Sitä X tavoitteli ja sen me uskomme hänen nyt myös saavuttaneen Jumalan luona.

Luuk 18:9-14 Publikaanin rukous 12. hjs

Eräs tähän päivään kuuluva teksti on Jeesuksen kertomus fariseuksista ja publikaanista.

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. ….’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’ “Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei…”

Sen lisäksi, että tämä teksti kuuluu luontevasti tähän päivään, mielessäni oli myös toinen syy tämän tekstin esille ottamiseen. X oli ihminen, joka ei tehnyt eroa ihmisten välille eikä arvioinut ihmisiä heidän asemansa mukaan.

Hän suhtautui ihmisiin heistä hyvää uskoen. Hän sai ihmisten tuntemaan itsensä tärkeiksi ja arvokkaiksi ja hyväksytyiksi. Hän koki ihmiset omaan joukkoonsa kuuluvaksi. Fariseuksen asenne – jossa katsotaan toisia pitkin nenänvartta – ei siis ollut X:n piirteitä. Tällainen elämänasenne kertoo mielestäni juuri siitä, että sopu on löytynyt elämän perustekijöiden kesken.

Kertomus fariseuksesta ja publikaanista on siksi erityisen tärkeä, että Jumalakaan ei katso ihmisen ulkokuoreen, vaan hän tuntee sydämen. Varsinkaan sellaisessa joka itsensä korottaa muiden yläpuolelle ja luulee olevansa jokin – se ei saa suurta arvosanaa.

Kertomuksen fariseus oli ulkoisesti hurskas ja hyvätapainen, mutta kun meille paljastuu hänen ajatuksensa, että hän pitää itseään muita parempana ja halveksii publikaania, hänen hurskautensa ja erinomaisuutensa osoittautuu valheelliseksi.

Huomio on hyvä siirtää publikaaniin. Hän kuului veronkerääjien ammattikuntaan. Mutta tuo hänen ammattinsa oli halveksittu ja leimasi ihmisen syntiseksi. Juutalaisille oli vaikea hyväksyä sitä, että heiltä kerättiin veroa omassa maassaan ja vieläpä keisarille, jota epäjumalana palvottiin. Jeesus otti esimerkillisen hartauden ja hurskauden edustajaksi ihmisen, jota toiset pitivät halveksittavana ja arvottomana.

Jokaisella on varmasti kokemuksia siitä, miten meitä on joskus arvioitu, arvosteltu, syyllistetty ja halveksittu. Tänään olemme saatelleet omaisenne X hautaan. Teillä on kauniita muistoja hänestä, mutta joukkoon saattaa kuulua myös vaikeampia kokemuksia. Siksi tänään jäähyväis-kukkasten lisäksi voitte laskea hänen haudalleen vielä yhden näkymättömän kukkasen: anteeksiantamuksen kukkasen. Antakaa anteeksi, jos on jäänyt jotakin selvittämättä. Antakaa hautakummun mullan peittää se, mikä oli kipeää ja vaikeaa. ei teidän tarvitse haudata suruanne tai tunteitanne.

Joh 11:21-26 Jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut

Kirkkomatka tehdään yleensä iloisin mielin, onnellisina siitä, että saa kuulla vakuutuksen syntien anteeksiantamuksesta ja että saa osallistua ehtoolliselle. Teidän kirkkomatkanne on tänään ollut toisenlainen: hiljainen, surullinen ja mietteliäs. Martan sanat Jeesukselle saattavat kuvata niitä ajatuksia, joita teillä on ollut. Jos sinä Herra olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Missä Jumala oli silloin, kun häntä eniten tarvittiin. Missä hän oli silloin, kun X:n voimat eivät riittäneet selviytymiseen. Miksi Jumala ei puuttunut hänen elämäänsä ja ohjannut sitä onnellisempaan suuntaan?

Jumala oli antanut X:lle monia lahjoja. Monia mahdollisuuksia hyvään elämään on ollut tarjolla. Mutta nämä mahdollisuudet on jäänyt toteutumatta. Monesti tuntuu, että vain huonoimmat mahdollisuudet ovat toteutuneet. Jälkeenpäin tarkasteltaessa huomaa, että joidenkin mahdollisuuksien toteutumista ovat estäneet itsestä riippumattomat tekijät. Joihinkin mahdollisuuksiin taas me itse teemme esteitä. Molempia esteitä on varmaan ollut. Tosiasiat ovat nyt sellaisia, että inhimillisten mahdollisuuksien viimeinen ovi on suljettu. Inhimilliset mahdollisuudet ovat loppuneet. Mutta Jumalan mahdollisuudet eivät ole loppuneet. Mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. Jumalalla on vielä mahdollisuuksien ovia avoinna. Siihen evankeliumin Marttakin luotti. Siihen tekin saatte luottaa Jeesus: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun elää vaikka kuoleekin.”

Joh 10:18 Kukaan ei elämää minulta riistä

Toisinaan kun ajattelemme omaa elämämme päättymistä, mielemme valtaa suru ja ahdistus. Täytyykö tämä kaiken päättyä? Kuolema vaikuttaa pimeydeltä ja rankaisulta, joka pyyhkii kaiken sen pois, minkä olemme saaneet elämässämme aikaan. Meitä pelottaa luovuttaa otettamme kaikesta siitä, mikä meidät tänne maailmaan liittää

Kun Jeesus puhui omasta kuolemastaan, hän sanoi, että “kukaan ei elämää minulta riistä, itse minä annan sen pois”. Jeesukselle kuolema oli elämänsä antamista. Hän antoi elämänsä taivaallisen Isänsä käsiin.

Nämä sanat voisi lausua myös kuka tahansa kristitty ihminen. Kuolema ei ole meille elämän riistoa, sitä että jotakin otetaan meiltä pois. Sen sijaan me annamme itsemme Jumalalle ja Vapahtajallemme. Mutta ennen kaikkea jotakin annetaan meille. Meille annetaan katoamaton elämä Jumalan luona.

Me annamme Jumalalle oman elämämme haavoittuneena ja särkyneenä ja Jumala antaa meille oman elämänsä syvänä, parantavana ja rikkaana. Irrottaudumme menneestä, jotta Jumala voisi liittää meidät yhä kiinteämmin tulevaan. Kuolemme pois kaikesta, maailmasta ja itsestämmekin, mutta saamme elää Kristuksessa Jumalassamme ikuisesti.

Matteus & Luukas Miksi minut hylkäsit / Sinun käsiisi minä

Kärsimyksen, murheen ja epätoivon keskellä Kristuksen risti on ainoa paikka, joka tuo lohtua ja toivoa elämään. Sillä myös hän, Jumalan kaikkein Korkeimman poika on kärsinyt ja voi siksi kärsiviä auttaa. Ihmiset joita hän tuli auttamaan kääntyivät häntä vastaan. Me naulitsimme hänet ristille. Ihmisten hylkäämisen lisäksi hän kokee vielä sen, että Jumala vetäytyy hänen luotaan – Jumalani! Miksi hylkäsit minut! Mekin olemme varmaan rukoilleet näin. Joskus elämä tuntuu sellaiselta, että Jumala olisi hylännyt, kuin elämässämme ei olisi siunausta. Erityisesti tänään nämä ajatukset saattavat ahdistaa. Tällaisissa mietteissä oli varmasti myös X omien elämän kolhujensa keskellä. Olisiko elämä onnistunut paremmin, jos Jumala olisi ollut läsnä. – Jumala ei ole koskaan poissa elämästämme. Ei silloinkaan kun kaikki tuntuu pimeältä ja mustalta. Jeesus kokenut Jumalan hylkäämisen juuri siksi, että se ei tulisi kenenkään meidän osaksi.

Isä sinun käsiisi minä annan henkeni. Ristinkamppailun päätteeksi Jeesus kääntyy Isän puoleen ja jättää henkensä hänen haltuun. Pimeyden keskelläkin Jeesus luotti Jumalaansa. Me saamme myös elämämme kaikissa vaiheissa luottaa Jumalaan. Niin elämässä kuin kuolemassakin saamme jättää henkemme taivaallisen Isän huomaan.

Jeesuksen sanat ristillä – Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit – Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni

Jeesus, kaikkein korkein ja ylhäisin, annetaan ihmisten mielivallan alaiseksi. Hänet naulitaan ristille. Tämän tuskan keskellä hän kokee vielä sen, että Jumala vetäytyy hänen luotaan. Silloin hän huutaa nuo psalmin sanat: miksi hylkäsit minut.

Meillekin nämä sanat ovat varmaan tuttuja. Olemme huoanneet rukouksemme tämänkaltaisin sanoin. Elämä tuntuu sellaiselta kuin Jumala olisi hylännyt. Kuin elämässämme ei olisi lainkaan siunausta, rukouksemme eivät tule kuulluksi. Tällaisin miettein saatamme olla tänäänkin tämän arkun äärellä. Miksi Jumala on antanut tämän tapahtua. Miksi hän ei saanut enemmän aikaa.

Tällaisin miettein saattoi olla myös X toisinaan elämän kolhujen keskellä. Olisiko elämässä onnistunut paremmin, jos Jumala olisi ollut läsnä.

Jumala ei ole koskaan poissa elämästämme. Ei silloinkaan, kun kaikki meistä tuntuu pimeältä ja epätoivoiselta. Jeesus koki Jumalan hylkäämisen ristillä juuri siksi, että se ei tulisi kenenkään meidän osaksemme, ei täällä ajassa eikä ikuisuudessa.

“Isä sinun käsiisi minä annan henkeni” Ristinkamppailun päättyessä Jeesus kääntyy Isänsä puoleen. Pimeyden ja hylkäämisen keskeltä Jeesus luotti Jumalaan. Me saamme myös elämämme kaikkina hetkinä luottaa Jumalaan. Me saamme elämässä ja kuolemassa jättää henkemme taivaallisen Isämme huomaan.

Matt 27:57-61 Jeesuksen hautaus

Halusin ottaa muistopuheen tekstiksi kuvauksen Jeesuksen hautaamisesta. Kirkossa on vastikään muisteltu näitä tapahtumia: pitkääperjantaita, Jeesuksen kuolemaa ja hautaamista. Raamatun kuvaus Jeesuksen hautaamisesta on varsin hiljainen ja koruton toimitus. Muistopuheita ei pidetty. Mutta huomaamme kuitenkin, että Jeesuksen rakkaan ja läheiset surivat. Jeesuksen kuolema oli heille vakava ja surullinen paikka…

Jeesuksen hautaamisella on meillä tänä päivänä se merkitys, että kun käymme saattamassa läheisiämme hautaan, saamme vakuuttua lohdullisesti siitä, että Jeesus on omalla haudallaan pyhittänyt kaikki haudat lepokammioiksi. Kristus itse on levännyt haudassa. Hän on käynyt läpi sen, mikä meillä kaikilla on edessä. Hauta tulee meille siksi rauhan majaksi, leposijaksi jossa odotamme ylösnousemuksen aamua. Se ei ole pimeyttä ei epätoivoa, vaan Kristuksen valaisemaa. Kristuksen rauha ulottuu kaikkiin hautoihin.

Matt 27:57-61 Jeesuksen hautaaminen

Evankeliumin kohta kertoo meille Jeesuksen hautaamisesta, hänen hautajaisistaan. Se oli koruton ja hiljainen toimitus vailla muistopuheita. Tärkeää on huomata kuitenkin, että Jeesuksen rakkaat surivat myös hyvin paljon. Vuosien aikana hän oli tullut heille hyvin läheiseksi. Jeesuksen oppilaspiirillä oli ollut mieli valoisa tulevaisuuden suhteen, mutta arvaamatta tapahtumien kulku muuttui kuolemansuruksi. Heidän Mestarinsa oli kohdannut kovan kuoleman ja nyt he halusivat hiljaisesti ja arvokkaasi toimittaa Jeesuksen hautaan.

Kun Kristus on haudattu, merkitsee se meille sitä, että hän on pyhittänyt kaikkien haudat lepokammioiksi. Hauta ei ole siksi meille kaiken loppu, vaan se tulee meille rauhan majaksi, leposijaksi, jossa odotamme ylösnousemuksen aamua.