A) Hautauspuheiden aloituksia Tiistai, elo 12 2008

Hautauspuheiden aloituksia

Joskus puheen kanssa ei tahdo oikein päästä vauhtiin. Silloin auttaa jos saa käynnistysapua. Nämä pienet alkusanat toivon mukaan voivat auttaa alkukankeuden yli.

Aloitan puheeni alkutervehdyksellä: Hyvät omaiset, hyvä saattoväki ja kaikki te jotka surette N.N. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.

Elämä on Kristus, kuolema voitto

- Olemme kokoontuneet N.N. arkun äärelle. Maallinen elämä on päättynyt, N.N. sielu on eronnut ruumiista odottamaan ylösnousemuksen päivää. Tässä hetkessä, jonka olemme täällä kirkossa, me vielä siunaamme hänen ruumiinsa viimeiselle matkalle ja haudan lepoon.

- Hyvät ystävät. Ystävämme x on päässyt Kristuksen luokse. Hän nukkui viimeiseen uneen sunnuntaina xx

- X pitkä vaellus on päättynyt. Kun tänään jätämme hänelle hyvästit, me rukoilemme hänen viimeiselle matkalleen sitä rauhaa, jonka Jeesus kuoleman uneen nukkuville lupaa.

Viimeisten sanojen aika

- Olemme X arkun äärellä. On viimeisten sanojen ja jäähyväisten aika. Tiedämme hyvin, että vastausta näihin sanoihin emme kuule häneltä itseltään. Vastaus jää kuoleman portin tuolle puolen. Nuo portit lukitsevat meidät tänne ajan ja katoavaisuuden puolelle.

- Hyvät ystävät. Kun tänään siunaamme x hänen viimeiselle matkalleen, sanomme sanoja ystävyydestä ja rakkaudesta hänelle, jota kaipaamme, mutta joka ei enää ole keskuudessamme.

- Hyvät omaiset. Kuoleman suruun on vaikea löytää sanoja. Sellaisia sanoja, jotka toiselle voi sanoa ja joiden voisi uskoa auttavan surun keskellä. Se edellyttäisi astumista siihen surun mastoon, pimeyteen ja epätoivoon, missä sureva läheinen kulkee. Joskus se tuntuu ylivoimaiselta.

Yllätyksellisyys – hämmennys

- Hyvät ystävät. Olemme tänään kokoontuneet kirkkoon/kappeliin saattaaksemme x haudan lepoon. Se että olemme joutuneet tähän tilanteeseen, tuntuu epätodelliselta ja epäoikeudenmukaiselta. Tämä on vastoin kaikkea sitä, mihin valmistauduttiin ja mitä odotettiin.

- Hyvät omaiset. Kaksi kuukautta sitten surun ja murheen pilvet olivat pieniä. Ne olivat arkipäiväisiä riitoja, epäonnistumisia ja loukkaantumisia joidenkin sanoista tai ne liittyivät rahaan. Mutta mikään ei viitannut siihen, että yksi elämänne tärkein ihminen otetaan teiltä pois. Nyt murheen pilvet eivät ole vain suuria. Ne peittävät koko taivaan.

- Olemme tänään x arkun edessä kuoleman satuttamina. Monenlaisia ajatuksia ja tunteita käy mielessänne, emmekä aina varmaan edes saa selvyyttä siitä, mitä sisimmässämme tapahtuu. Tunnemme surua ja menettämisen tuskaa, mutta luulen, että mielessämme käy myös ajatuksia ja kysymyksiä, jotka jättävät meidät hämmennyksen valtaan.

Raskas suru

- Raskas suru on laskeutunut päällenne, eikä taida monellakaan olla keinoja tuoda lohdutusta niihin kamppailuihin, joita te käytte.

- Hyvät ystävät. Teitä on kohdannut suru. Se on myrskyn tavoin kulkenut teidän luonanne. Jotkut teistä ovat joutuneet keskelle myrskyn heittelevää voimaa, toiset olette etäämpää kuulleet sen jylinän. Mutta jokaista se on koskettanut. Samassa elämän meressä on purtenne ollut. Tänään saatamme jo kuulla hiljaista huminaa. Ainakin voimme aavistaa, että myrsky ei ole tullut jäädäkseen.

- Hyvät ystävät. Teitä on kohdannut raskas suru, jota on vaikea jopa mahdoton kantaa yksin. Se on surua, mikä ei anna rauhaa, tuskaa, jolle ei tahdo löytyä lääkettä.

- Hyvät ystävät. Vuonna xx tällä paikalla siunattiin X:n puoliso viimeiselle matkalleen. Siitä alkoi X:n surun matka. Hän jäi yksinäiseksi.

Elämä päättynyt

- Hyvät ystävät. Hiljaiset hetket tämän arkun äärellä puhuvat meille elämästä hyvin selvällä ja vastaansanomattomalla tavalla. Joudumme toteamaan, että yksi ainutkertainen elämä on päättynyt ja inhimilliset siteet häneen ovat katkenneet.

- Kun maanantaina x henkäisi viimeisen kerran, yksi elämän taistelu oli päättynyt. Hilajsisuus oli laskeutunut x vuoteen ylle.

- Hyvät ystävät. Yksi elämänkirja on laitettu kiinni. Se on tullut valmiiksi eikä merkintöjä siihen enää tehdä. Mutta X tarina jatkuu teidän elämänkirjoissanne.

- Hyvät ystävät. Me olemme tulleet todistamaan elämän ja kuoleman rajaa saattaessamme ja hyvästellessämme X hänen viimeiselle matkalleen.

- Hyvät ystävät. Olemme hiljentyneet x arkun äärellä. Meitä koskettaa syvältä se tietoisuus, että yksi ainutlaatuinen elämä on päättynyt. Se elämä mikä x syntyessä sai alkunsa on tullut matkansa päätökseen ja tänään hänet lasketaan maan poveen, haudan lepoon. Samalla kun niin teemme, laskemme sinne myös palan paikallista muistitietoa ja historiaa. Mutta palan myös teidän henkilöhistoriaanne – sen mitä hän teille oli: äiti, isoäiti, sukulainen, ystävä.

- Hyvät ystävät. Olemme täällä kirkossa hiljentyneet tämän yksinäisen arkun edessä. Olemme katselleet tätä kolmen/neljän ristin kehystämää arkkua ja tiedämme hyvin sen sisältävän ihmisen, joka vielä hetki sitten eli ja vaikutti keskuudessamme. Nyt häntä ei enää ole. Hänen ajatuksensa, tahtonsa ilmaukset, teot, ilot ja itkut, pelot ja toiveet. Kaikki se mikä oli hänelle ominaista on nyt erotettu keskeltämme.

- Hyvät ystävät. Kokoontuessamme tänne, tiedämme, että yksi elämänliekki on sammunut sairauden seurauksena. Elämänliekit palavat kukin omalla ainutlaatuisella tavallaan ja luovat oman valonsa ja lämpönsä. X:n elämänliekkiin ja sen valoon liittyy teillä rakkaita ja tärkeitä muistoja. Hänen elämänsä oli monella tavalla rikasta. Hän ehti nähdä maailmaa, Hän eli rohkeasti. Hän pystyi ehkä toteuttamaan toisella tavalla sellaisia unelmiaan, mitä perheellisenä ei olisi ollut mahdollista.

- Suruviesti on tavoittanut teidät. X on kuollut. Viesti hiljentää mielen. Suruviestejä ei oikein koskaan haluaisi kuulla, mutta aina joskus ne luoksemme kantautuvat. Niille viesteille on myös avattava sydämensä ja ne on hyväksyttävä vaikka suruviesti tekeekin kipeää.

Elämänkaari

- Pitkän sairauden jälkeen x on saanut painaa päänsä kuolon uneen. Se elämä, mikä hänessä oli tullut esiin ja teille rakkaaksi hiipui pois. Tämä on ihmisen osa maan päällä. Me synnymme tähän maailmaan haavoittuvina pieninä olentoina – mutta täysin ainutlaatuisina. Me kasvamme, selviydymme vaikeuksista, opimme elämän aakkoset. Meillä on kohtalomme, jokaisella omansa, erilaiset elämänvaiheet. Ja sitten Jumalan laskeman armoajan jälkeen, hän kutsuu meidät pois tästä elämästä ja me kuolemme. Ero rakkaista ihmisistä on väistämätön Ikuisuuden näkökulmasta elinaikamme on vain pieni valon leimahdus ja sitten se on ohitse. Mutta täällä maan päällä ihmisen elämä ei ole tähdenlento, jonka elämä hetkessä on ohi. Meille tulee elämänvaiheissamme monenlaisia siteitä toisiin ihmisiin. Teillä on ollut siteitä x. Viimeisen viiden vuoden aikana nämä siteet alkoivat katkeilla ja nyt hänen kuoltuaan kaikki siteet häneen elävänä ja iloitsevana ihmisenä ovat poikki.

- En tuntenut X. se, mitä seuraavaksi kerron, perustuu keskusteluun omaisten kanssa. Pappina pääsen usein tutustumaan ihmisen elämään kun se on tullut valmiiksi. Tällaisissa kesksusteluissa haluan löytää ikkunoita persoonaan, jota saattelemme hautaan. Jos mielikuvituksellani olisi kamera, esittäisin tuon keskustelun pohjalta kaksi kuvaa.

- Juttelin toimituskeskustelussa X elämästä, sitä kuka hän oli, mitkä asiat olivat hänelle tärkeitä. Kuulemani perusteella mielessäni alkoivat elää tietyt teemat. En tuntenut häntä, eikä tuo juttelutuokio voi kattaa koko hänen elämäänsä. Mutta olen kiitollinen keskustelusta mikä meillä oli. Sain kiinni jotakin hänen tarinastaan. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokaisesta laulu on erilainen. Mistä X laulu kertoo?

Koti

- X talo on jäänyt tyhjäksi. Huoneet ovat vielä asujansa näköisiä, mutta talon äänet ovat hiljentyneet. Valkea ei muurissa pala, kello ei raksuta. Kaikkialla, mihin siellä. Jokainen esine kuiskaa: hän ei ole täällä.

- X asunto on jäänyt tyhjäksi. Myös sisimpäänne jää tyhjä paikka muistuttamaan, että elämän rakenteissa on tapahtunut peruuttamaton muutos.

- Hyvät omaiset. Käydessäni x kotona keskustelemassa hänen elämästään, oli se tuokio, jonka siellä vietimme hyvin lämmin ja täynnä elämää. X elämä kulki silmiemme editse: hänen persoonallisuutensa, hänen taistelunsa, saavutuksensa, uskonsa ja uhrinsa.

- Kävin X kotona juttelemassa teidän kanssanne. Minusta oli mukavaa, että sain tulla sinne käymään ja katsomaan sitä elinympäristöä jossa X eli. Siellä vastassa oli lämmin ja hyvä kodin piiri. Muistot  ympäröivät teitä.

Kuolemaan valmistautuminen

- Hyvät ystävät. Jokainen meistä tietää kerran kuolevansa. Tämä tietoisuus erottaa meidät muusta luomakunnasta. Kukaan tosin ei halua tietää, milloin se tapahtuu. Haluamme mieluummin pyyhkiä koko ajatuksen kuolemasta pois mielestämme. Se kuuluu jonnekin kauas tulevaisuuteen. Vanheneminen tuokin kuoleman tietoisuuden lähemmäs. Lehtien kuolinilmoituksissa on pitkään ollut omia ikätovereita ja paljon nuorempiakin. Me valmistaudumme ajatukseen, että kerran meidän vuoro tulee.

- Hyvät ystävät. Teitä on kohdannut suru. Surun myötä olette joutuneet tarkastelemaan omaa elämäänne ja läheisenne elämää uudella tavalla. Te olette muistelleet kaikkea sitä, mitä x oli teille, mitä kokemuksia olette jakaneet hänen kanssaan. Näihin muistoihin liittyy paljon iloa, mutta ehkä myös ajatuksia, joissa toivoo, että olisi voinut tehdä jotakin toisin.

Mutta joskus tietoisuus kuolemasta voi tulla mieleemme myös kesken parhaimman aikuisuuden. Se tulee silloin lääkärin suusta ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta julmalta tuomiolta. “Syöpä on levinnyt, eikä mitään ole enää tehtävissä”. Tämä tieto tuo pelkoa ja tuskaa. Väistämätön on edessä. Sitä ei voi peruuttaa, sitä ei voi kieltää, sitä ei voi lahjoa, sille ei voi tehdä mitään. Ainoa asia, mitä voi tehdä, on hyväksyä se, pyrkiä samalla sovintoon itsensä, läheistensä ja Jumalansa kanssa.

Yksinäisen ihmiseen hautaus

- Hyvät ystävät. Me olemme yksinäisen arkun edessä hiljentyneet kuoleman puhuttelemina. Pappina joudun hautaamaan monenlaisia ihmisiä. Paljon erilaisia ihmiskohtaloita ja tarinoita suljetaan arkkuun. Jotkut tarinoista jäävät elämään, mutta on myös tarinoita, joita ei juuri kukaan enää kuule eikä kenellekään kerrota.

Sairaus

- X kivut ovat päättyneet. Se tuo teille helpotusta, vaikka kukaan ei olisikaan toivonut hänen kuolevan, vaan parantuvan.

- X matka on päättynyt. Taistelu pitkäaikaista sairautta vastaan kävi ylivoimaiseksi.

Virsi – kirkkovuosi – vuodenaika

- Hyvät ystävät. Lauloimme hetki sitten adventtivirren xx ja tämän siunaustoimituksen jälkeen laulamme tutun jouluvirren xx. Teemme adventin odotuksesta matkan joulun salaisuuteen.

- Olemme päässeet adventin odotuksessa lähes täyteen määrään. Odotuksen täyttymys on edessämme. … Odotuksen ja täyttymyksen ajat ovat olleet teidänkin osanne X elämän viime vaiheissa.

- Hyvät ystävät 85 vuotta aurinko nousi X elämän aikana. Nyt tämä aurinko, mikä keväällä tuntuu meistä erityisen kauniilta on laskenut X elämässä lopullisesti. Me kuitenkin uskomme, että on olemassa toinen aurinko, mikä ensimmäisenä pääsiäisenä nousi kuoleman yöstä valaisemaan kaikkia, jotka uskon silmin sitä katsovat.

- Elämme kirkossa pääsiäisen aikaa. Pääsiäisenä seurakunta tekee ajatuksissaa matkan Jeesuksen haudalle. Hieman samanlaisissa tunnelmissa lukemani evankeliumi (Lk 24:1-) alkaa k uin se, miksi me täällä tänään olemme.

- Huomenna sunnuntaina pyhäpäivän aihe on katoavat ja katoamattomat aarteet. Elämän aarteista ja rikkauksista päivä siis kertoo. Jonkinlaisia aarteita kokoaa itelleen jokainen. Jokainen haluaa tehdä elämästään rikasta ei köyhää.

- Hyvät ystävät. Huomenna sunnuntaina vietetään pyhäpäivää, jonka aiheena on: kahden valtakunnan kansalaisena. Ajatus siinä on hyvin yksinkertainen. On olemaassa isänmaa, jossa elämme ja työskentelemme. Mutta on olemassa myös Jumalan taivas, joka on varsinainen kotimme, jonne teemme matkaa.

- Edellä lukeman psalmi (121) kuuluu kirkkovuodessa vuoden vaihteeseen. Se luetaan vuoden taitekohtana, kun vanha päättyy ja uusi alkaa. Se on aikaa, jolloin katsotaan mennyttä vuotta, arvioidaan sen saavutuksia ja samalla katsotaan eteenpäin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kuolema yksityinen

- Hyvät ystävät. Olemme hiljaisuudessa katselleet tätä arkkua, jossa x lepää. Olemme kuunnelleet surumusiikkia, jossa kaikui taivaan kirkkauden sävelet. Me uskomme siihen, että kuolema ei ole vaelluksemme loppu, vaan Jumalan luona jatkuu elämä. Silti me näemme edessämme yksinäisen arkun. Tiedostamme samalla sen, että on olemassa jotakin sellaista, jonka me kohtaamme tässä maailmassa yksin. Me lähdemme katoavasta maailmasta kukin omalla ajallamme ja meille tuo hetki ja askel on hiljaisuuden ja yksinäisyyden ympäröimä.

Nuoren ihmisen kuolema

- X arkku on tässä edessä. Nuori elämä on päättynyt emmekä voi enää mitään tehdä emme mitenkään auttaa – vaikka niin paljon haluaisimmekin. Joudumme vain kantamaan sen surun, mikä x kuolema aiheuttaa. Teille jotka elitte häntä lähimpänä, surun taakka on moninkertainen. Se taakka on yllänne ja vain aika murentaa sitä. läheiset voivat välillä sen kantamista helpottaa, mutta sitten taas teidän yllenne se jää. Suru muuttaa teitä. Joskus tuntuu että se musertaa, mutta vähän kerrallaan valonsäteitä pilkahtaa ja te jaksatte jatkaa matkaa.

Siunaus avonaisella haudalla

- Hyvät ystävät. Me olemme tehneet lyhyen saattomatkan tänne avonaiselle haudalle. Hauta puhuttelee meitä hyvin koruttomalla kielellä. Te olette olleet todistamassa, kuinka hautaan laskettiin teille rakas ihminen. Poistuttuanne hauta luodaan umpeen. Se viimeistään muistuttaa siitä, että on tapahtunut jotakin lopullista.

4 Responses »