Enkelit ja hautaansiunaaminen
Kun hautausmailla kävelee huomaa siellä yhä enenevässä määrin koriste-esineitä, joita on laitettu hautakiven viereen. Tällaisia ovat ennen kaikkea pienet keraamiset enkelit. Enkeleitä näki ennen vain lasten haudoilla, mutta nykyään myös muissa haudoissa. Yksi syy enkelin asettamisella haudalle lienee se, että omaisten suruun tuo lohdutusta ajatella läheistään nyt enkelien seurassa.
Millä tavoin enkelit, kuolema, hautaaminen ja suru liittyvät toisiinsa.
Kansanomainen käsitys kuolemasta on saanut joskus sellaisen muodon, jossa sanotaan ihmiselle kasvavan taivaassa siivet selkään – hänestä tulee enkeli. Tällainen käsitys, vaikka onkin omalla tavallaan herttainen, ei kuitenkaan ole kristillisen uskon mukainen. Ihmisestä ei tule enkeliä, ei tässä elämässä eikä tulevassa. Mutta se ei vähennä ihmisen arvoa. Ihminen säilyy ihmisenä.
Jeesus tosin eräässä evankeliumin kohdassa sanoo kuoleman jälkeisestä elämästä, että ihmiset ovat enkelien kaltaisia. Luuk 20:36 tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia.
Itse hautaustoimituksessa enkelien esiintyminen uuden (2003) kirkkokäsikirjan hautauksen teksteissä ja rukouksissa on vähäistä. Enkeleille ei ole nähty olevan hautauksessa erityisen korostunutta roolia ainakaan toimitusten käsikirjan mukaan.
Hautauksessa ei korostu enkelit, vaan ihminen kaikessa inhimillisyydessään, lihaa ja verta, ruumiillisena olentona. Hautauksessa korostuu nimenomaan ruumiillisuutemme, se että me olemme maan tomua. Ajattelemme ihmisen elämän katoavaisuutta ja heikkoutta, se on kaikkea muuta kuin enkelimäistä.
Enkelien läsnäolo uudessa hautauksen kaavassa on selvästi sanottuna vain kolmessa kohtaa: Rukouksessa toimituksen alussa psalmin jälkeen rukous 4. …sinun pyhät enkelisi kantakoot hänet autuaitten joukkoon. Siunaamisen jälkeen on useita esirukousvaihtoehtoja. Niiden joukossa on kaksi enkelimainintaa: kuolleena syntynyttä siunattaessa ja lasta siunattaessa. Näissä rukouksissa todetaan, että lapsi on enkelien luona turvassa.
Näiden kolmen selvän kohdan lisäksi joidenkin raamatunkohtien yhteydessä voi ajatella enkelien liittyvän kuvaan mukaan.
Enkelien liittymistä kuolemista koskeviin käsityksiimme on etsittävä siis muista lähteistä.
Jumalan varjelus ja huolenpito ilmaistaan usein juuri enkelin läsnäolona. Vierellämme näkymättömänä on varjelusenkeli. Itse kuoleman hetkellä tämän enkelin on ajateltu myös kantavan hurskaan sielu taivaan lepoon. Evankeliumit tietävät kertoa köyhästä Lasaruksesta, jonka enkelit kantoivat Aabrahamin helmaan, kun hän oli kuollut. Luuk 16:19-31.
Tuomiopäivänä, kun kuolleet tuodaan Jumalan eteen on esitetty kuvauksia Mikael enkelistä, joka punnitsee ihmisten sieluja ja tulevaa kohtaloa.
Ehkä merkittävin asia enkeleiden liittymisestä hautaukseen on se, että Jeesuksen tyhjällä haudalla oli enkeleitä. Naiset jotka Jeesuksen haudalle menivät, näkivät kiven vieritettynä haudan suulta ja enkelin, joka naisille sanoi, että hän ei ole täällä. Hän on noussut kuolleista. Matt 28:1-7
Kun näen pieniä koriste-enkeleitä haudoilla, en pahastu sillä muistan enkelin Jeesuksen haudalla. Muistan toivon sanoman, jonka enkeli toi, muistan ylösnousemuksen valon, joka on koittanut kaikkiin hautoihin.
