Hautaus – 8. elämän keskeisistä kielikuvista:
Joh 20:19-21 hän näytti heille kätensä ja kylkensä.
Kädet ovat ihmisellä kasvojen ohella yksi persoonallisin osamme. Kädet ilmaisevat ihmisestä paljon. Lapsen kädet ovat toisenlaiset kuin vanhuksen kädet. Maatalon töitä tehneen kädet taas toisenlaiset kuin opettajan kädet. Joidenkin ihmisten mukaan käsien uurteista voidaan katsoa tulevaisuuteen. Uskottavampaa on sanoa, että käsistä voidaan katsoa menneisyyteen. Käsiin piirtyy meidän historiamme. Käsillä me olemme kiinni elämässä ja työssä. Ja se jättää jälkensä käsiimme, yhtä hyvin kuin kätemme jättävät jälkensä siihen mihin ne koskevat.
X:n kädet olivat tehneet paljon työtä. Niihin oli piirtynyt huolehtimisen ja hoivaamisen jäljet. Ne olivat kädet jotka olivat toisia varten. Mutta kädet olivat jättäneet myös omat jälkensä kotiin ja kodin ilmapiiriin. Ja varmasti myös kädet jättivät jälkensä lasten ja puolison sydämiin. Kun kaikki oli saatu valmiiksi, käsille ei ollut enää mitään tehtävää (puolison kuoltua X:lle ei jäänyt enää mitään tehtävää). Kädet olivat tyhjät. Samalla X koko mennyt elämä oli tullut valmiiksi.
Kun ajattelen tyhjiä käsiä pappina, näen siinä paljon sellaista hyvää, mikä aidolla tavalla kuuluu ihmisen osaan Jumalan edessä. Jumalan edessä paras asenne on tyhjät kädet. Meillä on tyhjät kädet, jotka Jumala voi täyttää.
Evankeliumissa kuoleman voittanut, ylösnoussut Jeesus tulee oppilaidensa luokse. Hän näytti heille kätensä. Ne olivat tyhjät kädet. Mutta Jeesus näyttää kätensä siksi, että näemme niissä naulanjäljet. Myös Jeesuksen käsiin on piirtyneet hänen elämänsä historia.
Käsien jäljet säilyvät. Jäljet säilyvät myös teissä. X käden kosketus on jättänyt pysyvän jäljen muistoihinne. Säilyköön se rakkaana muistona. Toivon myös, että muistatte Jeesuksen käsiä. Jeesuksen lävistetyt kädet olivat vastaanottamassa Irjaa rajan toisella puolella. Niihin käsiin me voimme turvallisesti jättää elämämme.
Joh 20:19-20,24-27 Tuomas: En usko jos en näe naulanjälkiä hänen käsissään
Ehtoollista jakaessa olen hämmästellyt ihmisten käsiä. Kädet kertovat paljon käyttäjistään. Kaikki nämä osaavat ja taitavat kädet haluavat tarttua ehtoollisleipään. Ne tunnustavat etteivät pärjää yksin tässä maailmassa, vaikka ovatkin niin taitavia. X:n kädet olivat tällaisia. Ne olivat jättäneet jäljen jälkipolville, maahan ja puuhun ja sydämeen. Tärkeämpää X:lle oli kuitenkin nähdä lastensa käden jälkiä. Tärkeänä hän piti myös uskon jälkien piirtymistä lasten sydämiin, että he huomaisivat Jeesuksen käden jäljet. Ne ovat naulojen lävistämät.
Jumala rakasti meitä niin paljon, että kärsi ja kuoli meidän tähtemme, jotta me saisimme elää. Tähän täytettyyn Jeesuksen työhön X:kin turvautui.
Jes 41:13 Minä Herra sinun Jumalasi tartun sinun oikeaan käteesi.
Pienellä lapsella on refleksimäinen puristusote = Älä jätä minua. Aikuisten kädet tarttuvat myös moneen asiaan. Ne tarttuvat työhön ja toimeen, hankkivat toimeentulon. Vanhuksen kädet tarttuvat myös. Kuoleman edessä pelkäämme ja haluamme turvaa. Haluamme silloin tarttua ystävään, omaiseen, että hän ei jättäisi meitä yksin. Ennemmin tai myöhemmin otteemme kirpoaa, ote heltiää. Silloin pelkojemme keskelle ojentuu Jumalan käsi. Jos kätemme on voimaton tarttumaan, Jumalan ote ei hellitä.
