Hautaus – 8. elämän keskeisistä kielikuvista:
Job 30:27-31 Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun säveliä
Ihmisiä voi ajatella soittimina, joita Jumala soittaa. Jumala soittaa meissä rakkauden ja ilon säveliä. Mutta hän soittaa myös surusäveliä, murrettuja sointuja. X:n elämässä kuului Jumalan soitto. Kun soitto on kauneimmillaan, Jumala särkee soittimen. (Muusikko oli kuollut)
Joh 14:1-4 Kaipaus
Vanhat kirkon opettajat sanovat, että ihmisen syvin kaipaus on löytää lepo ja rauha Jumalassa. Eli kokea Jumalan rakkaus niin syvänä, että siitä jää lähtemätön jälki sydämeemme. Janoamme sitä, että Jumala hyväksyy meidät ja ottaa syliinsä kuin Isä, vaikka olisimme olleet tuhlaajapojan / -tytön teillä.
Emme aina huomaa tätä kaipauksen ääntä … X:n elämä piti sisällään paljon hiljaisuutta. Voisi jopa sanoa, että hän teki hiljaisuudesta kotinsa. Se oli silti koti jonne vieraat olivat tervetulleita. Mutta se oli varmasti koti, jossa vieraat aistivat toisenlaisen elinpiirin.
Hiljaisuuden talossa X tunsi varmasti hyvin ne äänet, jotka kutsuivat häntä Jumalaa lähelle. Verkkaisessa elämänrytmissä oli aikaa pysähtyä kuuntelemaan omaa elämäänsä, sen merkitystä ja päämäärää.
X:n elämä ei toteutunut suurella metelillä, mutta juuri siksi hänen oli mahdollista koskea elämän haurasta pintaa, tuntea sen kauneus ja ohikiitävyys.
X on löytänyt nyt iankaikkisen levon Jumalassa. Hänen elämänsä on kätketty kokonaan taivaallisen Isän huomaan. Siellä hänen syvin kaipauksensa on saanut täyttymyksensä.
Siitä mistä ei voida puhua on vaiettava
Ps 62:6-9 Hiljene, sieluni, Jumalan edessä!
X oli elänyt elämänsä koko lailla yksin. Yksin hän myös halusi kohdata kuolemansa. Hiljaisuudessa, kahden Jumalansa kanssa. Mitään suurta kohua hän ei halunnut järjestää asian ympärille. Jokainen käynti hänen luonaan sairaalassa oli jäähyväisten jättöä, vaikka siitä ei puhuttukaan.
Eräs kuuluisa filosofi on sanonut: Siitä mistä ei voida puhua, on vaiettava. Tämä sopii hyvin kuvastamaan suomalaisten miesten, myös Pertin elämää. Syvimpiä kokemuksia, kuten rakkautta, surua kuoleman edessä tai Jumalaa, ei voi ilmaista sanoin. Jos sitä yrittää, huomaa, kuinka kokemus latistuu ja tärveltyy. Sen pyhyys, arvokkuus ja herkkyys katoaa. Nämä asiat ovat sellaisia, jotka jaetaan toiselle hiljaisuuden vallitessa.
Riittävän läheinen ihminen ymmärtää kyllä ilman sanojakin, miltä toisesta tuntuu. Todellinen ymmärtäminen ei tässä tilanteessa sanoja tarvitse. Muita asia tuskin kiinnostaa niin paljon, että pitkällä selityksellä saisi ymmärrystä aikaan.
X:llä oli ystäviä ja sukulaisia, jotka saivat jakaa viimeisten aikojen hiljaisuuden hänen kanssaan. Vaikka sanoja ei paljon viimeisen kuukauden aikana vaihdettu, mitään ei jäänyt sanomatta. Oleellinen oli välittynyt.
“Elämä jatkuu, vaikka minä olenkin poissa. Elämä jatkuu, sillä se on minua suurempi.” Elämä jatkuu toisissa ihmisissä. Elämä on kuin voimakas virta, jossa kukin meistä on saanut olla mukana. Kun meistä aika jättää, elämän virta kulkee yhä vuolaana ympärillämme. Elämä on meitä suurempi. me olemme vain osa suurta elämän virtaa, joka alkaa Jumalasta ja päättyy Jumalaan.
Mutta elämä ei jatku vain sukulaisissamme. Se jatkuu myös rajan takana. Elämä on minua ja kuolemaa suurempi, koska siellä takana on Jumala, Jumalan oma elämä. Tähän Jumalan elämään meidän elämämme liitetään.
Rauhan maja – Joh 14:27, Ps 4:7-9
Kun kävin Rauhalassa, en voinut olla ihastelematta pihan kauneutta. Pihapiiri on kuin pieni suljettu satumaa. Huomaa, että kodin hoitaminen on ollut X:lle hyvin rakasta ja mieluisaa puuhaa. On onnellista, jos koti on rauhan maja. On onnellista, jos kodissa vallitsee ilmapiiri, jossa on hyvä olla; ilmapiiri, jossa sinut hyväksytään, jossa sinua kannustetaan ja annetaan tukea.
Paikkaa ei suotta nimitetä Rauhalaksi, rauhan paikaksi. Sillä sellainen hyväksyvä kodin ilmapiiri oli minua siellä vastaanottamassa. Se oli vastassa siellä kaikkialla. Puissa, istutuksissa, siisteydessä , kauneudessa ja ystävällisissä ihmisissä.
Rauhaa ihmiset tavoittelevat elämässään. Sitä tavoitteli monien vaikeiden kokemusten keskellä myös X. Kenenkään sisimpään me emme voi nähdä, mutta jotakin varmaan voimme siitä aistia. Rauhalan hengetär on varmasti kokenut jotakin tästä sisäisestä rauhasta.
Mielenrauhaan kuuluu usein hiljaisuus ja levollisuus. Asiat tapahtuvat silloin luonnollisella voimallaan, ikään kuin luonnon oman rytmin mukaan. Tähän hiljaisuuteen kuuluu mahdollisuus olla itsekseen, yksin ja nauttia olemassaolostaan. Tällainen hiljaisuus ei ole ahdistavaa yksinäisyyttä, vaan levollista ja rauhallista hiljaisuutta. Se on sisimmässä asustava olotila, jossa kokee elämän mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi. Se on hiljaisuutta, joka on täynnä elämää ja toivoa.
Siellä Rauhalassa on koettu paljon tällaista hiljaisuutta ja rauhaa. Mutta myös monta surun ja tuskan myrskyä. Mikään ulkoinen rauha ja levollisuus ei kuitenkaan tuo ihmiselle sitä rauhaa, jota hän lopulta etsii. Jokin rauhattomuus seuraa meitä aina siihen asti, kunnes me löydämme rauhan Jumalan luona. Hänen läheisyytensä poistaa meistä kaiken pelon.
Nyt X:n kuoltua Rauhala jää entistä hiljaisemmaksi ja yksinäisemmäksi. Jeesus, sanoo: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.
