Hautaus – 8. elämän keskeisistä kielikuvista:
Ps 107:23-30 Herra käski ja nousi myrsky
Elämä on meri. Taiteilijoille meri on tyyni ja rajattoman vapauden kuva. Sille joka hankkii elantonsa merestä, meri on jotakin muuta. Vapautta se merkitsee vain sille, joka katsoo merta jalat tukevasti rannalla. Kalastajalle se on vastoinkäymisten ja ponnistelujen, elämän ankaruuden kuva, arvaamaton.
Elämässä emme voi olla rannalla ihailemassa sen kauneutta. Olemme aina keskellä elämän merta. Ja meri saattaa kuohuta niin ettemme hallitse enää venettä. -> Jumala nostaa myrskyn ja hän myös asettaa sen.
Meren saari – eristää ja yhdistää
Meren läheisyydessä tai saaressa asuminen muokkaa sielua. Sellainen edellyttää sopeutuvaa luonnetta. Sopeutumista luonnonvoimiin, tuuleen ja melko yksinäiseen elämään. Saaressa elävä joutuu pakostakin hieman eristyksiin muista ihmisistä.
Saari on meren ympäröimä ja tila elämiseen on siksi rajattu. Se on meren rajaama. Kun saari rajaa asuinpiirin niin meri toisaalta taas avaa sen lähes rajattomaksi. Merellä kulkija voi kokea varmasti vapauden tunteen, kun ei ole mikään estämässä kulkua. Ei ole tietä, jota on noudatettava sen mutkaisuudessaan. Meri itse on tie ja se on avoin joka suuntaan.
Kauneimmat kokemukset meren äärellä ovat illalla, jolloin vedet ovat täysin tyyniä. Meri on tyyni, liikkumaton ja rauhallinen. Voin kuvitella veneen lipuvan hitaasti meren pinnalla, jossa ei ole aallon värettäkään. Se tuo mukanaan syvän rauhan ja vapauden tunteen.
Mutta tyven särkyy tuuleen. Sitä kestää vain tuon yhden illan. Kaikki päättyy aikanaan. Niin myös ihmisen elämä. Se on parhaimmillaan juuri kuin tuo illan kaunis tyven hetki, mutta sitten kun tuulee, se on poissa. – Mutta on tärkeää, että joku on kokenut sen hetken, että joku on silloin lipunut meidän elämämme merta.
Jos olemme saaneet jakaa elämämme kauniit hetket läheisen ihmisen kanssa, silloin elämämme, vaikka on ollut lyhyt hetki maailmassa, tuo tyven ennen tuulenhenkäystä, silloin se on ollut elämisen arvoinen. Se on ollut elämää Jumalan äärettömän rakkauden syleilyssä. – Tämä rakkaus varjelkoon teidät nyt…
Joh 4:7, 9-11, 13,14 Elävä vesi
Elämän jano ei sammu vanhanakaan. Iloitsemme siitä ehkä syvemmin ja aidoimmin vanhana. Mutta kuolemisen pakko ei kysy elämänhalumme määrää. Kuolema korjaa meidät aina janoisina. Mikään ajallinen tätä janoa ei sammuta. Vaikka kaikki toiveemme toteutettaisiin niin vielä jäisi tunne, että jotakin puuttuu. Elämänjanomme onkin lopulta iankaikkisen elämän janoa. Siksi vain Jeesuksen tarjoama elämän vesi tuo täydellisen tyytymisen, että mitään ei meiltä enää puutu. Tämä elämän vesi on yhteys Jumalaan. Kristus tuo elämäämme tämän täyteyden eikä meillä enää ole jano. Elämä on meille silloin täydellisenä läsnä eikä sen ilosta puutu mitään.
Joh 4:7-15 Elämä kuin lasillinen raikasta vettä
Eräs kirjailija kertoi satavuotiaasta vanhuksesta, jolta tämä oli kysynyt, miltä pitkä elämä oli hänestä tuntunut. Vanhus oli vastannut: Se on kuin lasillinen raikasta vettä. (Niko Kazantzakis)
Jokainen tietää, miltä lasillinen raikasta vettä maistuu kuumana kesäpäivänä, kun on läkähtyä janosta. Mikään ei ole silloin parempaa ja virkistävämpää. Sen juo silloin ahnaasti ja mielihyvin. Mutta yksi lasillinen vettä riittää kovin harvoin. Juoda haluaisi vielä lisää. Niin kirjan vanhuskin tunnusti olevansa elämän suhteen vielä janoinen. Hänellä oli voimakas halu vielä elää. X eli hyvin vanhaksi, mutta hän oli vahvasti kiinni elämässä loppuun asti. Hänellä oli elämänhalua ja sisäistä voimaa, Mutta elämänvoima, joka hänellä oli ei ymmärtääkseni ollut sellaista jääräpäistä voimaa, jossa mennään hammasta purren eteenpäin. Vaan se oli enemmänkin sellaista luontaista voimaa, joka vain kumpuaa sisältä ja etsii tiensä tulla esiin.
Elämä oli lasillinen raikasta vettä. Se maistui kuuman päivän aherruksen jälkeen hyvältä ja sitä olisi tahtonut lisää. Mutta maanpäällinen elämä on vain tuo yksi lasillinen raikasta vettä. Se ei poista kokonaan elämänjanoa. Jeesus sanookin, että mikään ajallinen asia ei tätä elämänjanoa saa tyydyttymään. Elämänjanomme onkin lopulta iankaikkisen elämän janoa. Siksi vain Jeesuksen tarjoama elämän vesi voi tuoda meille täydellisen tyytymisen, niin että mitään meiltä ei silloin puutu.
X:n elämän malja on ammennettu loppuun, se on tyhjentynyt. Mutta hän on saanut maistaa Herraltamme Jeesukselta sitä elävää vettä, joka antaa iankaikkisen elämän. Saamme siksi jättää hänet turvallisin mielin taivaallisen Isämme haltuun siinä uskossa, että Jumalan armosta kohtaamme rakkaamme ikuisuudessa.
