Hautaus – 27. eläimistä
Hevosen voima
7:Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi,…9:Hän antaa karjalle ravinnon, hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat nälissään. 10:Hevosen voima ei ole Herran silmissä mitään, miehen juoksu ei hänen katsettaan käännä. 11:Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon.
Vanhoilta ihmisiltä tavan takaa kysytään pitkän iän salaisuutta. Mielenkiintoisempaa kuitenkin olisi tuntea elämäntaidon salaisuutta, ei vain sitä, miten elää vanhaksi vaan sitä, miten elää hyvä elämä.
Mitä me voimme oppia toisen elämästä? Kysymys ei ole siitä, että toisen elämä on parempi kuin toisen. Jokaisella meillä on oma elämämme, muuta me voimme saada oppia tai uskallusta toisen kokemuksista.
X elämässä huomionarvoista on ollut sopusointu, tapa jolla hän ottaa vastaan kaikki eteen tulevat asiat. Hän ei asettanut itseään muiden edelle. Rauhallisuus ja lempeys, jolla hän kohtasi toiset ihmiset ja koko muun luomakunnan.
X osasi hoitaa erinomaisesti hevosia ja ajatella sen eläinparan etua. Eläin itse ei osaa ilmaista ihmiselle asioitaan eikä tarpeitaan. Hoitaja tarvitsee aimo annoksen eläytyvää ymmärtämystä huolehtiessaan eläimen hyvinvoinnista.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että elämäntaito, joka X:llä oli ammensi paljon siitä viisaudesta, mikä syntyy kun hoitaa eläimiä, mukautuu luonnon rytmiin. Se merkitsee sitä, että on osattava välillä laittaa syrjään omat toiveensa jopa pelkonsa.
Psalminlaulajan elämäntaito ei löytynyt ulkonaisesta voimasta. Se oli terveessä itsetuntemuksessa, että Jumala on suurempi kaikkea muuta. Todellista elämäntaitoa on turvautua häneen.
