Hautaus – 25. vanhuksen rauhaisasta kuolemasta, valmiudesta lähtöön

Luuk 2:25-31 Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä

Evankeliumissa kohtaavat kaksi ihmistä. Siinä on vastasyntynyt Jeesus-lapsi ja kuolemaansa odottava Simeon-vanhus. Sukupolven ääripäät kohtaavat, kun Simeon ottaa pienen sylilapsen käsivarsilleen. Se saa Simeonin iloitsemaan ja ylistämään Jumalaa. Nyt oli käsillä hänen elämänsä tärkein päivä, odotusten täyttymys. Se toteutui siinä pienessä lapsessa, joka oli hänen sylissään. Hän oli jo pitkään odottanut, että saisi nähdä ennustusten lupaaman Vapahtajan. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, että hän tulee näkemään lupauksen toteutuvan.

Hän odotti tuota päivää rauhassa ja luottavaisesti. Kun hän sai tuon lapsen syliinsä, täyttyi samalla hänen elämänsä tarkoitus. Nyt hän oli valmis myös kuolemaan. Mikään ei tässä elämässä enää pidättänyt häntä. Hänen sydämensä oli saanut täyden rauhan ja varmuuden ja hän oli sisäisesti valmis kuolemaan.

Tämä tarina vanhasta Simeonista tuli mieleeni, kun ajattelin omaistanne vanhaa X:ää. Hän oli elänyt harvinaisen vanhaksi, mutta Jumalan määräämä aika on täyttynyt ja X:n elämä ja sen tarkoitus on toteutunut. Nyt hän on saanut rauhassa lähteä pitkän ja antoisan elämän jälkeen.

Sukupolvet ovat kohdanneet myös hänen käsivarsillaan. Elämän ääripäät ovat katselleet toisiaan silmiin. Toinen uteliaalla ensikatseella ja toinen jo elämänkaaren kulkeneena ja valmiina väistymään. Uusia lenkkejä on tullut sukupolvien ketjuun. Vanhat lenkit väistyvät uusien tieltä, kun ovat oman määräaikansa täällä olleet.

Simeonille toi rauhan ja varmuuden se, että lapsi, joka hänellä oli sylissään, oli Jeesus. Simeon näkin hänet pienenä vauvana. Me tunnemme tuon lapsen tarinan kokonaan…

Äidinkieli – valitus ja kiitos

Sanotaan, että “maan äidinkieli on valitus”. Monet jakavat tämän kokemuksen. Elämän ilojen ja myönteisten asioiden rinnalla ovat kuolema ja suru. Joskus ne näyttävät saavan jopa yliotteen ja lausuvan viimeisen sanan.

On kuitenkin myös sanottu: “Taivaan äidinkieli on kiitos”. Siitä voidaan alkaa puhua jo täällä ja nyt mutta ei ilman opettajaa. Meillä voi olla läheisiä kuoleman surun kohdanneita ja läpikäyneitä, jotka toimivat opastajinamme. Mutta varsinainen “taivaan äidinkielen” opettaja on Jeesus Kristus, kuoleman voittaja ja toivon tuoja.