Hautaus – 20. äitiydestä, naiseudesta

Jes 66:13-14 Niin kuin äiti lohduttaa lastaan (ks. Ps 131:1-2)

Usein Jumalasta puhutaan isänä, joka kukistaa vihollisensa. Yhtä hyvin Jumalasta voidaan puhua ja ajatella äitinä. Jumala on äiti, joka pitää meistä huolta, äiti jonka syliin voi juosta, jolle kertoa kaiken, mikä mieltä painaa. Virsi 552 (Mua siipeis suojaan kätke) Virsi viittaa myös Jumalan äidilliseen hoivaan. Jeesus: Olen tahtonut koota lapsesi niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan, mutta te ette ole tahtoneet.

Äiti

Äidin menettäminen on aina elämämme perusrakenteita horjuttava kokemus. Silloinkin kun äiti on saanut elää pitkän ja hyvän elämän. Äidit kuitenkin ovat olleet niitä elämämme tukipilareita, joihin olemme aina saaneet turvautua kaikessa. He ovat auttaneet meidät elämän alkuun. He ovat kannustaneet, huoltaneet ja antaneet fyysisen turvan meille aina ja ehdoitta kun sitä olemme tarvinneet. Ei kai mikään voi kuvata meille Jumalaakaan paremmin kuin äidin rakkaus ja murhe lapsestaan. Kenen puoleen voi silloin enää kääntyä, kun äiti on poissa?

X:n tytär rukoili lapsena hartaasti äidin puolesta, ettei tämä kuolisi. Kuinka suloisia ovatkaan lapsen rukoukset. Ne ilmaisevat kaiken oleellisen. Lapset tarvitsevat äitiä ja he tietävät sen.

Kun X:n elämä kävi heikoksi ja sairaaksi, että hän ei enää jaksanut puhua eikä mitään. Silloin lasten rukoukset kääntyivät jälleen Jumalan puoleen, että hän ottaisi äidin jo luokseen. On vaikeaa nähdä oman äitinsä kärsivän. Sillä äidit ovat niitä jotka ovat vahvoja ja voittamattomia.

X on painanut päänsä viimeiseen uneen. Iankaikkinen lepo on hänellä nyt edessä.

Kenen puoleen voimme nyt kääntyä kun äiti on poissa. Meistä itsestämme on tultava niitä isiä ja äitejä, jotka ovat nuorempia varten. Mutta niin kuin X:lläkin, voi myös meillä olla taivaallinen suoja ja turva elämässämme. Me saamme aina rukouksin kääntyä Jumalan puoleen. Hän on vahva turva

Äidin rakkaus säilyy

Lapsille vielä haluan sanoa, että äidin sydän oli heikko. Se ei kestänyt rasitusta, mutta milloinkaan se ei väsynyt rakastamasta. Ja vieläkin rakkaus säilyy. Vaikka äidin (X:n) sydän on lakannut lyömästä, niin se ei ole lakannut rakastamasta.

Vaikka te ette enää koskaan voi halata äitiä eikä äiti voi halata teitä, niin hän kuitenkin teitä edelleen rakastaa niin kuin hän on aina teitä rakastanut. Teidän ympärillänne on nyt toisia rakastavia käsiä, jotka pitävät teistä huolta.

Äidin perintö

Psalmi 16:5-8: Herra, sinä olet minun perintöosani, … kaunis perintö on minulle annettu.

En tuntenut äitiänne. Mutta hän on kasvattanut teidät. Te kannatte elämässänne, arvoissanne, hänen perintöään. Tein luonanne yksinkertaisen havainnon. Teillä oli hyvä olla sisarustenne kanssa. Te viihdytte toistenne seurassa. Siinä miten te olitte keskenänne näkyi mielestäni häivähdys teidän äitiänne. Siinä iloisessa keskustelussa olisin hyvin voinut kuvitella hänet mukaan. Äidin perintö elää teissä. Siitä te voitte olla myös kiitollisia, että se hyvä mihin hän on ohjannut joskus lujalla joskus lempeällä kädellä – sillä kädellä on jälkensä teidän elämässänne.

Äidin perintö elää teissä. 
- jotakin olette perineet biologisesti, geeneissä (ulkonäössä ja luonteessa, jollakin teistä on hänen käden taitonsa, jollakulla järjestelykyky, joku on perinyt huumorin, joku hänen luovuutensa, joku taas periksiantamattomuuden tai jotakin muuta.) 
- jotakin taas peritte esineinä ja tavaroina, joissa tunnearvo on usein tärkein. Niissä säilyy rakkaat muistot. 
- mutta henkinen perintö kulkee myös mukana. ihanteet ja arvot. Mielestäni joku tyttäristä puki tämän asian hyvin tunnustuksen muotoon, kun hän sanoi: Äiti on ollut hyvä naisen malli: rohkea ja vahva nainen, ajatteleva ja avoin nainen, helposti lähestyttävä. Hän ei ole elämässä jäänyt sivustakatsojan rooliin, vaan on lujalla otteella pitänyt siitä kiinni ja usein myös ottanut ohjat omiin käsiinsä.

Äiti antoi tunnustuksen myös teille: onkohan maailmassa yhtään niin tyytyväistä ja onnellista äitiä kuin hän.

Tarkoitus ei varmaankaan ollut vertailla muihin, vaan ilmaista se hämmästys, että hän ei tiedä voisiko tässä maailmassa todella kokea vielä suurempaa onnea ja tyytyväisyyttä, kuin se mitä hän teidän kanssanne on saanut kokea. Ehkäpä ei tässä maailmassa.

Äiti on jättänyt perinnön teille. Mutta on olemassa myös toinen perintö, joka ei häviä. Lukemani psalmi puhui siitä perinnöstä. Se on perintö, jonka X on saanut omakseen. Ihana maa on tullut osakseni, kaunis maa on minulle annettu.

Toivossa väkevät

Äidit vain 
nuo toivossa väkevät 
Jumalan näkevät. 
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta 
ja katsella korkeammalta.

Luettuani Lauri Viidan runon, minulle tuli mieleen tämä Paavalin korinttolaiskirjeen yksi tunnetuimmista kohdista. Se kertoo syvällisellä tavalla kristillisestä elämästä jotakin oleellista. – teksti on siitä samasta kirjeestä kuin kirkossa luettiin.

2 Kor 12:7-10 Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, (Saatanan enkelin) kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden.; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

Paavali kertoi Jumalan voiman näkyvän hänessä parhaiten silloin, kun hän itse on heikko. Jopa syvimmän heikkouden läpi tulee esille mahtava voima, joka on kätketty uskoon ja toivoon.

Jumala voi käyttää meitä palveluksessaan merkillisellä tavalla. Hän tekee heikkoudesta vahvuuden. Niiden kautta opimme parhaiten mitä on Jumalan hyvyys, suuruus ja armo.

Jotakin samaa kuin Paavalin kirjeessä ymmärrän myös näissä sanoissa “äidit nuo toivossa väkevät”. Äidin voimakkuus ei perustu käsillä olevaan suuruuteen ja mahtavuuteen. Se sai voimansa asioista, jotka eivät olleet toteutuneet vielä. Kysymys on toivosta – se tuo voiman tähän päivään ja sen ponnistuksiin. Äidit ovat eläneet tulevaisuutta varten. Ehkä tällainen lähestymistapa elämään on osin jopa kirjoitettu äitien perimään. Suojella elämää, rakentaa luja pesä.

Toivo katsoo yli sen, mitkä nyt ovat realiteetit. Jos edessä on köyhyyden ja niukkuuden kuilu, epävarmuus ja pelko, niin kuin X:n tilanne sitä on ollut jäätyään yksin lasten kanssa. Kovalla työllä ja uhrautumisella kuilun yli rakentuu silta. Toivo on se voima joka näkee sen jo valmiina, toivo on se joka saa tavoittelemaan sitä hyvää ja tekemään ponnisteluja sen tähden.

Teidän äitinne ja isoäitinne on tehnyt uskomattoman työn yksinhuoltajana, surunsa läpi rakensi lujan pesän – J.kadulle silloisen kaupungin laitamille. Se työ on kantanut hedelmää ja se työ on myös tullut päätökseen. Nyt on levon ja kiitoksen aika.

 

Äidin kuolema jätti koko elämän mittaisen surun 

Xn tarina on selviytymistarina, tarina siitä miten vaikeuksien läpi voi säilyttää iloisuuden yhdistyneenä syviin arvoihin elämän kunnioittamisesta. Olisi ollut mahdollista valita myös katkeroitumisen, vihan ja pettymyksen tien. Sille tielle X ei lähtenyt. Usko hyvyyteen, elämän kantaviin voimiin ja myös usko omaan yrittämiseen oli vahva.

Kohtalokkain hetki oli luultavasti silloin kun hän 5-vuotiaana näki äitinsä kuolevan. Sen lisäksi, että siitä jäi ahdistava kuva pysyvästi mieleen niin vielä vaikeampi asia oli se, että hän menetti äitinsä myötä sen rakastavan sylin, jota jokainen lapsi tarvitsee enemmän kuin mitään muuta. Äidin menettäminen toi pysyvän surun hänen elämäänsä. Jos äiti puuttuu, maailma jää vieraaksi paikaksi.

Mutta onneksi hänellä oli mummu, jonka luota hän löysi turvan. x sai hyvän kodin, hänestä huolehdittiin, vaikka mummu ei toki korvannut äitiä…

Olen puhuessani kerrannut kuulemani mukaan X:n elämästä hyviä asioita, joista muisto syntyy. Te tunsitte hänet paremmin kuin minä. Teidän muistojenne joukossa on varmasti paljon hyviä ja hauskoja asioita, mutta ehkä niiden joukkoon kuuluu myös sellaisia asioita, jotka ovat olleet ristiriitaisia, eikä niin kauniita. Jos jotakin sellaista on, niin tänään on aika pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.